Ensimmäinen blogini sopii erityisesti sellaiselle, joka vielä pohtii golfin aloittamista. Mutta oikeastaan myös kaikille niille, joiden uskoa golf tällä hetkellä koettelee. Ja miksei niillekin, joita se tulee koettelemaan.
Kuulen usein, erityisesti pidempään pelanneiden suusta (pilke silmäkulmassa), että jos harkitset lajin aloittamista niin älä vaivaudu. Golf on laji, joka nöyryyttää yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä lienee totta, jos haluaa suojella itseään siltä tunteiden vuoristoradalta, mitä golf tulee tarjoamaan. Mutta sitten on se golfin toinen puoli, palkinto, jonka golf tarjoaa, mitä muut lajit tai harrastukset eivät. Golfeuforia, mikä korvaa kaiken golfissa ikinä koetun mielipahan, mikä auttaa meitä jaksamaan niinä vaikeina hetkinä, kun golf ei anna edes pikkusormeaan.
Vuoristorata alkaa usein jo alkeiskurssilla. Olen huomannut, että useimmat aloittelijat onnistuvat ensimmäisenä päivänä hienosti, useimmiten omaksi yllätyksekseen. Tämä saattaa johtua mm. siitä, että odotukset onnistumiselle eivät kurssille tullessa olleet kovin korkealla, jos niitä edes oli. Olivathan kaikki varoitelleet, kuinka vaikea laji golf on. Seuraavana päivänä kurssilaiset tulevat paikalle suurin odotuksin. Näen mielessäni puhekuplan heidän päänsä yläpuolella, kun he tarttuvat mailaan: “Tänään lyön vähintään yhtä pitkälle kuin eilen. Tai itse asiassa...PIDEMMÄLLE!!” Hetken käy jopa sääliksi mailan grippiä nähdessäni kaiken sen puristuksen, mikä siihen kohdistuu. Ja näiden sanojen ja tekojen myötä vuoristoradan alamäki on juuri alkanut. Pahimmassa tapauksessa aloittelija pohtii tunnin aikana, että olisiko se biljardi kuitenkin kivempaa. Tämä ajatus katoaa onneksi viimeistään, kun alkeiskurssin kruunaa muutaman väylän peli kentällä, jossa pääsee itse pelin olemukseen käsiksi. Ja näin kipinä jää elämään.
Golfia kauemmin pelanneet tietävät, että edellä kuvailtu ylä-alamäki tulee toistumaan koko loppu-uran ajan. Onneksi hyvän ja huonon päivän ero pienenee kehityksen myötä. Moni saattaa nyt miettiä, että miksi golfia sitten pelataan, jos siitä seuraa niinkin usein ja niinkin paljon mielipahaa. Vastaus on, että juuri siksi, sillä hyvä päivä voittaa vähintäänkin 10 huonoa päivää ja joskus jopa 100. Hyvänä päivänä golf antaa ymmärtää, että nyt on saanut niskalenkin golfista, löytänyt sen syvimmän olemuksen. Kun pallo lentää jo lähes ajatuksen voimalla juuri sinne minne haluaa ja juuri niin pitkälle kuin haluaa tai jopa pidemmälle kuin haluaa. Osuma sweet spotissa tuntuu juuri niin makealta kuin nimi antaa ymmärtää. Golf on kuin unta, josta kuvittelee, ettei enää ikinä herää, koska tietää nyt miten tätä peliä pelataan. Kunnes se taas näpäyttää. Se näpäyttää juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Ja alamäki on taas alkanut. Mutta tärkeintä on, että se ei haittaa.
Golfeuforia, joksi tätä kaikkea edellä mainittua fiilistä kutsun, on kaiken alamäen arvoinen, koska sisimmässään tietää, että ylämäki tulee korvaamaan vielä sen kaiken, jonain päivänä. Ja tarkemmin ajatellen, olisiko golf niin hauskaa ilman tätä kaikkea vuoristoratailua? On ihanaa, että on olemassa laji, jossa tietää, ettei koskaan voi hallita sitä täysin, vaikka siihen siitä huolimatta aina pyrkii.
Ja nyt vastaus kysymykseen, että kannattaako golf aloittaa: KANNATTAA! <3
Kevennyksenä tekstin loppuun sopinee edesmenneen Robin Williamsin näkemys golfin synnystä
Kommentare