Suomi Golfin päättävät elimet työstävät uutta, yhteistä golfin strategiaa – as we speak. On hienoa olla mukana koulutuksen ja golfin vetovoimaisuuden työryhmässä. Kaksi ensimmäistä tapaamista on takana ja kuukausittaiset tapaamiset yhdessä työryhmän kanssa ovat edessä talven aikana. Tämä johti pohtimaan Suomen Golfin tilaa blogissanikin.
Monet puhuvat siitä, että ainoa ja tärkein asia golfin eteen tehtävässä työssä on saada lajin pariin lisää pelaajia. Golf on yksi isoimmista lajiliitoista Suomessa ja harrastajia on noin 140 000. Ennuste on, että lajin harrastajamäärät tulevat laskemaan ja siksi lisäharrastajien eteen tehtävä työ on perusteltu. Siitä huolimatta olen enemmän kiinnostunut lajin itsensä kehittämisestä. Uskon, että kehittämällä olosuhteita yhä korkeatasoisemmiksi ja mielekkäimmiksi, nykyiset harrastajat sitoutuvat lajiin entistä tiiviimmin päästessään yhä syvemmälle lajin ytimeen. Uudet harrastajat puolestaan seuraavat perässä lajin vetovoimaisuuden kasvaessa. Päästään tilanteeseen, jossa laji markkinoi itse itseään ja lajin pariin päätyvät aidosti lajista kiinnostuneet. Tarvitsemmeko todella nykyistä trendiä yhden päivän green card -kursseista, joiden kävijöistä suurin osa lopettaa golfin green cardin käteen saatuaan?
Tarvitsemmeko todella nykyistä trendiä yhden päivän green card -kursseista, joiden kävijöistä suurin osa lopettaa golfin green cardin käteen saatuaan?
Mutta mitä tekemistä Tuusulalla on Suomen golfin strategian kanssa, puhumattakaan koulutuksesta ja vetovoimaisuudesta? Onhan Tuusula vain pieni kyläkenttä Keski-uudellamaalla. Omasta näkökulmasta paljonkin, sillä Tuusulan strategia on viime vuosien ajan ollut juurikin edellä esitetty. Tuusulassa ollaan oltu jo pitkään asian ytimessä – golfin ytimessä.
Fiiliskuva golfin ytimestä syksyn pelimatkaltani maailman kolmanneksi vanhimmalla Crailin golfkentällä Skotlannissa.
Tuusulan Golfklubi on 1982 perustettu golfklubi, jonka perustajajäsenet ovat kädet savessa olleet rakentamassa kenttää ja sijoittaneet siihen omasta perstaskustaan useita euroja (silloisia markkoja). Kenttä rakennettiin tasaiselle peltoalueelle ja kenttä oli - miten sen sanoisi nätisti, vaatimaton. Tärkeintä kuitenkin oli, että golfia päästiin pelaamaan. Tämä sama talkoohenki on säilynyt Tuusulassa edelleen ja kenttää on kehitetty ajan kanssa osakkeenomistajien panostuksella – ja toki kentän tuottojenkin avulla. Muutama vuosi sitten investoitiin uuteen klubirakennukseen, mikä nosti kentän profiilia palveluiden näkökulmasta uudelle tasolle. Hienointa on kuitenkin ollut se, että kenttää itseään on kehitetty vaiheittain yhä mielenkiintoisemmaksi ja toimivammaksi, mikä on lisännyt kentän vetovoimaa kentän mielekkyyttä kunnioittavien parissa. Tästä viestii esimerkiksi se, että Tuusulan golfklubi on yksi suosituimmista Kultakortti-kentistä ja Supergolfin tilastojen mukaan pelatuin Supergolf-kenttä Suomessa.
Väylän #14 viheriön maltilliset muotoilut ovat visuaalisesti kauniit, mutta silti pelattavat liukkaillakin griineillä.
Tuusulan Golfklubilla on ajan kanssa tehty harkittuja kenttäuudistuksia. Vuonna 2007 tehtiin väylien 3 ja 14 viheriöt, jota seurasi vuonna 2008 väylän numero 15 griinin uudelleen muotoilu, mikä oli erityisen onnistunut uudistus. Aiemmin mitätöntä, jopa rumaa, väylää voisi nykyään kutsua Tuusulan Signature Hole:ksi. Se on upea niin pelillisesti kuin visuaalisestikin. Griinin kauniit muodot luovat fiilistä ja haastetta väylään tuo viheriön oikealla puolella sijaitseva pitkittäinen vesieste, mikä tulee peliin erityisesti silloin, kun lippu on viheriön oikeassa reunassa - tai no, oikeasti se tulee peliin jo avauksessa vähintäänkin mentaalisesti. Inhimillisyyttä griiniin tuovat kummut griinin vasemmalle puolella, jotka auttavat pelaajaa pahimmilta virheiltä, jos lyönti lähteekin hieman vasemmalle. Kokonaisuudessaan väylä vaatii rohkeutta ja uskallusta ja se mahdollistaa agressiivisenkin hyökkäyksen lipulle, mutta on samalla lempeä pienten virheiden edessä. Omaan makuuni hyvinkin oivallinen väylä. En valitettavasti löytänyt sellaista kuvaa väylän #15 griinistä, missä näkyisi väylän luonne parhaimmillaan, mutta tässä hieman fiilistä tuosta griinistä.
Toinen onnistunut uudistus tehtiin avausväylälle, jossa voi kokea ”Risk and Reward” –hengen – heti kierroksen startissa. Väyläbunkkerien uudelleen sijoitukset ja muotoilut muuttivat armottomasti väylän pelistrategiaa tehden ensimmäisestä väylästä napakan startin kierrokselle – jopa shokeeraavan. Vähintään herättelevän.
Muutosten myötä avauslyönnissä voi olla rohkea ja lyödä pitkälle väyläbunkkerien väliin, josta on hyötyä lähestymislyönnissä bunkkerien vartioimalle griinille. Tämä mahdollistaa lyhyemmän raudan valinnan lähestymiseen ja siten mahdollisuuden jopa birkku-starttiin. Rohkean avauslyönnin seurauksena voi kuitenkin olla missi syviin, pot-bunkkerimaisiin väyläbunkkereihin, jotka aiheuttavat välilyönnin – jokaikinen kerta. Aloitatko pelisi siis hyökäten, vai pelaatko konservatiivisesti bunkkerien eteen ja lyöt pitkällä raudalla tai väyläpuulla griinille varmistaen parin tai ainakin kohtuullisen aloituksen? Väylä on oivallinen aloitus kierrokselle vaatien pelaajalta herkkyyttä tuntea päivän pelikunto.
Kehitetään golfia golf edellä, ajan kanssa.
Ammattilainen on ammattilainen. Golfkenttäarkkitehti Martin Ebert tiimeineen on ajan kanssa kehittänyt Tuusulan Golfkenttää toiminnanjohtaja Timo ”Timppa” Mansneruksen johdolla. Tasaisesta ja tylsästä peltokentästä on kuoriutunut ja kuoriutumassa yhä mielenkiintoisempi golfillinen kokemus. Timppa on ollut alalla yli 25 vuoden ajan ja ymmärtää lajin vaatimukset. Niin kauan kuin olen hänet tuntenut, on hän aina johtanut golfklubia golf edellä, ajan kanssa, varojen riittäessä. Hän on ohjannut kenttää golfillisesti yhä hienommaksi ja mielenkiintoisemmaksi niillä resursseilla, jotka on tarjolla. Ja tästä suomalaisessa golfissa tulisi olla kyse myös muualla. Kehitetään golfia golf edellä, ajan kanssa.
Lajitaitojen kehittyessä pelaajat osaavat arvostaa hyvän kentän layoutia ja strategisia valintoja vaativia väyliä - ja tällaisiin kenttiin halutaan myös sitoutua. Litteät griinit, mutta myös liian isot kallistukset griineillä, muodottomat väyläleikkuut, ajattelemattomat bunkkerien sijoittelut, lyhyet väylät tai sokkolyönnit griineille eivät riitä paremmille pelaajille, eikä toisaalta ohjaa pelaajia kehittämään lajitaitojaan kentän vaatimuksia vastaavaksi. Pahin tyylimoka kaikista erheistä golfkenttien layouteissa ovat niin sanotut kikkaväylät. Par 4 tai 5 väylillä ei vain voi joutua avaamaan lyhyellä raudalla ulos. EIIII!
Golfkenttäarkkitehtuuri on oma taiteenlajinsa ja sen ammattilaisia tulisi kunnioittaa – ja käyttää.
Nämä ovat asioita, joita klubigolfari ei välttämättä tule ajatelleeksi pelatessaan kierrosta golfia, mutta jotka vaikuttavat vahvasti pelikokemukseen. Nämä ovat asioita, jotka asettavat fiiliksen koko kierrokselle. Golfkenttäarkkitehtuuri on oma taiteenlajinsa ja sen ammattilaisia tulisi kunnioittaa – ja käyttää. Olen törmännyt aivan liian moneen golfkenttäuudistukseen, jossa muutokset on tehty kotikutoisesti ja ”pyörää” on yritetty keksiä uudestaan sekä uudistuksiin, joissa on kyllä käytetty kokenutta arkkitehtia, mutta muutoksen rakennusprosessissa ei ole käytetty golfalan ammattilaisia, sheippaajia, ja muutokset ovat epäonnistuneet.
Golfkenttien on arkkitehtuuriltaan ja lay-outeiltaan pysyttävä golfin harrastajien tahdissa – tai jopa edellä.
Golfkenttien on arkkitehtuuriltaan ja lay-outeiltaan pysyttävä golfin harrastajien tahdissa – tai jopa edellä. Pelaajien taitotason kehittyessä vaatimustaso kenttiin, joihin sitoudutaan, kasvaa.
Mitä jos sen sijaan, että hamuaisimme jatkuvasti uusia harrastajia, pitäisimme huolta nykyisistä nostaen kenttien kenttäarkkitehtuurista vaatimustasoa griini griiniltä, bunkkeri bunkkerilta ja kenttä kentältä?
Tämän asenteellisen muutoksen ytimessä on juurikin strategiatyöryhmäni aihe eli koulutus. Koulutus ja sen kehittäminen on merkittävässä roolissa golfalan vaatimustasojen nostamisessa lisäämällä ymmärrystä lajin vaatimuksista - ja se koskee kaikkia toimialan ammattilaisia niin opetuksen, kentänhoidon kuin golfkenttäjohtamisenkin parissa.
Edellä kirjoittamaani tukeutuen tiivistäisin tässä vaiheessa Suomi golfin strategian tuleville vuosille seuraavasti: Parasta pelaajille golf edellä! Mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin strategiaan lopulta päädytään ja saanko tahtoni läpi. ;)
---
PS. Seuraava muutos Tuusulassa on 1. teen alueen muutokset, jotka tehtiin pääosin kuluneen syksyn aikana ja se viimeistellään keväällä kauden alkaessa. Avauslyöntipaikat rakennetaan uudestaan nykymitoituksiin sopiviksi, mutta aluetta muokataan myös fiilis-näkökulmasta. Haasteita ykköstiin avaukseen antaa meluisa Järvenpääntie ja äänien estäminen istutuksilla onkin iso osa muutosta. Tavoitteena on luoda rauhallinen startti kierrokselle melusta huolimatta. Lisäksi 1. ja 3. väylän eriyttäminen toisistaan istutusryhmillä tuo ryhtiä ykköstiin avaukseen ja luo tervetulleen fiiliksen kierrokselle. On ollut ilo olla mukana suunnittelemassa tuota muutosta yhdessä kenttähenkilökunnan kanssa ja toivottavasti pelaajat ottavat muutokset hyvin mielin vastaan. Tässä kuva syksyn aikana tehdyistä tiiauspaikka-muutoksista:
Ps. Ei liene sattumaa, että Tuusulan Golfklubi ylsi kolmannelle sijalle juuri julkaistussa kenttärankingissä nousijoiden sarjassa. Onnea Tuuusulan Golfklubi! Tässä juttu aiheesta: https://golfpiste.com/golfkentat/nousijat-ja-laskijat-kenttaremontti-nosti-klassikkokentan-uuteen-kukoistukseen/